Yksi kaikkien ja kaikki yhden..

Noin viisivuotiaana kävin päiväkotia, jossa kaverina pitämäni tyttö alkoi jossain kohtaa kärsiä pahemman laatuisesta suuruudenhulluudesta ja päätti ruveta testaamaan oman valtansa rajoja. Hän ilmoitti omaavansa mystisiä taikavoimia (joiden alkuperä on yhä tänä päivänä minulle hämärän peitossa) ja olevansa tarhan yksinvaltias. Tilanne alkoi eskaloitua, kun tyttö piirsi pihan hiekkaan kepillä ympyröitä, joiden sisällä muiden päiväkotilasten tuli pysyä, kunnes toisin ilmoitettaisiin. Ukaasi kuului: muuten kuolisi. Vaikka rangaistus niskuroinnista tuntui kohtuuttomalta, ei auttanut kuin uskoa, sen verran karismaa tarhan despootilla oli.

Noin viikon kuluttua jotkut vanhemmat alkoivat ihmetellä kummallista pelon ilmapiiriä ja pihalla kohmeisen jähmettyneinä töröttäviä lapsia, mutta syystä tai toisesta tarhahenkilökunta ei osannut puuttua tilanteeseen. Vasta lasten salaisessa kokouksessa sovittu yhteinen kapina ja diktaattorin hetkellinen sulkeminen pois kaikista yhteisistä leikeistä auttoi ratkaisemaan tilanteen ja palauttamaan rauhan.

Yhdessä uskoimme olevamme tarpeeksi vahvoja uskaltaaksemme astua meille piirrettyjen rajojen ulkopuolelle.

Syksyn 2018 ohjelmistomme jatkaa keväällä aloittamaamme sadan vuoden takaisten tapahtumien kirvoittamaa väkivallattomuuden teemavuotta. Ohjelmistossamme nähdään tästä syystä useampi merkittävä ja kiitetty esitys, jotka lähestyvät kiusaamista ja vallan väärinkäyttöä eri näkökulmista, tarjoten vaihtoehtoja ja voimauttavia avauksia. Ennen kaikkea ensi-iltansa kauan odottamamme yhteistyöproduktio Sunnuntai tamperelaisen sisarteatterimme Teatteri Telakan kanssa. Kauniiden kuvien ja musiikin avulla aiomme hypätä ikuiseen sunnuntaihin ja etsiä kadotettua paratiisia – paikkaa, jossa ihmisen on hyvä olla ja historia hetken jotain aivan muuta.

Meidän pienten ei kannata asettua toisiamme vastaan. Kun yhdessä voimme kuitenkin tehdä jotain itseämme suurempaa.

Linda Wallgren

Taiteellinen johtaja

syksy 2018