Toivoa ja juhlaa!

Vuoden 2017 yllä oli suuren urheilujuhlan tuntua.

Suomi täytti sata vuotta ja maamme historiaa sekä nykyisyyttä käsiteltiin monin tavoin myös teatterin kentällä. Juhlavuosi nosti myös julkiseen keskusteluun monia kipeitä ja äärimmäisen tärkeitä kysymyksiä koskien tasa-arvoa, seksuaalista häirintää, Suomen roolia ja positiota kansainvälisissä konflikteissa kuluneen sadan vuoden aikana sekä nykyiseen rajun vihan ja vastakkainasetteluiden leimaamaan keskustelukulttuuriimme. Olen näistä keskustelunavauksista äärimmäisen iloinen.

Nyt astumme kotimaamme toiselle vuosisadalle. On uuden ajan vuosi yksi.

Missä siis olemme kansakuntana, ihmislajin ja yhteisen vesistöjen yhdistämän planeettamme osana?

Entä missä haluamme olla?

Näen tässä kohtaa oleelliseksi tehdä saman, mikä tapahtui niin mittavasti vuoden 2017 aikana – katsoa sata vuotta historiassamme taaksepäin.

Vuonna 1918 Suomi kävi läpi sisällissodan. Sodan syyt olivat moninaiset, mutta päällimmäisenä itselleni nousee epätasa-arvo ja siitä seuraava puute ja tyytymättömyys. Näitä rakenteellisia ongelmia nuori valtiomme sitten lähti purkamaan, rakentamalla vahvaa hyvinvointivaltiota tasa-arvoisen koulutuksen, sivistyksen ja sosiaaliturvan ulottumiseksi kaikkiin perimään tai sukupuoleen katsomatta yhä yhdenvertaisemman yhteiskunnan hyväksi.

Mutta sata vuotta on pitkä aika. Sen aikana – kuten kaikkina aikoina – on helppo unohtaa, että varmin keino estää väkivaltaa, on taata, että tasa-arvoa kannattelevat rakenteet ovat perustuslakiin ja ihmisiin iskostettuja.

Tästä syystä Teatteri Vanha Jukon vuosi 2018 on väkivallattomuuden vuosi. Ohjelmistomme haluaa näyttää, että aina on olemassa vaihtoehto. Mutta rypeä emme aio. Sillä jos on toivoa, on syytä juhlaan ja iloon. Ja toivoa on aina.

Linda Wallgren

Taiteellinen johtaja