Samaa ilmaa hengittämässä

Kirjoitan tätä taiteellisen johtajan tervehdystä aikana, joka on kaikin tavoin poikkeuksellinen ja ainakin omana elinaikanani ennenkokematon.

Suomi on ollut kiinni jo lähes kuukauden, ja ensimmäisten joukossa ovensa sulkivat teatterit ja muut kulttuurilaitokset. Teatteri Vanha Juko muiden joukossa.

Tämä kriisi on havainnollistanut mitä kirkkaimmin sen, kuinka sidoksissa me olemme toisiimme, kuinka sosiaalinen ja verkostoituva ihminen on. Globaali pandemia tuo näkyviin tämän yhteen liittyneen eläinlajin haastavimmat ja surullisimmat puolet, mutta myös sen parhaimmat: yhteisöllisyyden, välittämisen, vaikeassa tilanteessa joustamisen ja jakamisen. Halun kertoa toisille lajitovereille, että on olemassa. Teatteri, jos mikä, on näiden lajiominaisuuksien ytimessä.

Kun määrittelin Teatteri Vanhan Jukon vuoden 2020 Muutos-teeman alaotsikoksi ”lajina lajien joukossa”, en arvannut, kuinka itseään toteuttava ennustus se tulisi olemaan. Nyt, jos joskus, ihmislajin sidokset myös toisiin eliölajeihin, koko ekosysteemiin ja sen haurauteen ovat käsinkosketeltavia. Tai itse asiassa, perun sanani, korkeintaan hanskoilla kosketeltavia ja käsinpesua vaativia.

Tämä on myös viimeinen taiteellisen johtajan tervehdys, jonka teille, rakkaat lajitoverit – katsojat – ystävät – kirjoitan; vuodenvaihteessa jätän paikkani teatterimme johdossa viiden vuoden vavahduttavan matkan jälkeen. Olen ollut etuoikeutettu. Kiitos siitä.

Kun tämä syksyn 2020 ohjelmistomme pääsee esitysvaiheeseen, on tilanne toivottavasti jo toinen: arki palannut, teatterit muun yhteiskunnan lailla auki ja koteihinsa viikoiksi sulkeutuneet ihmiset valmiina vastaanottamaan uusia ärsykkeitä, ajatuksia, tunteita ja kohtaamisia. Ennustan kulttuurin renessanssia! Se, kuten moni muukin asia, edellyttää meiltä toivoa, tahtoa ja ennen muuta aktiivisia tekoja. Teatterissa on valtava voima, sillä se on yhdessäolon paikka. Tehkää siis jotain rohkeaa ja tulkaa hengittämään samaa ilmaa kanssamme!

Lajitoverinne,

Linda W.

syksy 2020