Maa on syntinen laulu (2012)

ESITYS ON POISTUNUT OHJELMISTOSTA

Timo K. Mukka – Jussi Sorjanen:

MAA ON SYNTINEN LAULU

“Teatteri Vanha Juko saa Mukan soimaan.” (Helsingin Sanomat / Maria Säkö)

Kuva: Terhi Korhonen

Teatteri Vanha Juko ja helsinkiläinen Korjaamo Teatteri tuovat syksyllä 2012 näyttämölle uuden sovituksen Timo K. Mukan romaanista Maa on syntinen laulu. Esityksen ohjaa ja sovittaa Jussi Sorjanen. Näytelmä saa kantaesityksensä Helsingissä 18.10. 2012. Lahden ensi-ilta 16.11. 2012.

”On huikeaa nähdä, miten uusi sukupolvi tulkitsee klassikkoa omalla teatterikielellään. Jussi Sorjanen ja Teatteri Vanha Juko antavat Timo K. Mukalle oman rikkirokkaavan äänensä, johon sekoittuu virttä, kansanlaulua ja Ave Mariaa. […] Se säilyttää balladin rakenteen, suree, puhdistaa ja nostaa.” (Kirsikka Moring / Teatteri & Tanssi -lehti)

Kuva: Aki Loponen / Loma Graphics

”Maa on syn­ti­nen lau­lu on hä­peä­mä­tön nau­raes­saan kuo­le­mal­le. Se täy­den­tää esi­kris­til­li­syy­des­tä ja kan­san­us­kos­ta am­men­ta­vaa mie­len­mai­se­maa Sie­lun Vel­jien bii­seil­lä. […] Mart­ta Mä­ke­län (Minja Koski) sek­suaa­li­nen he­rää­mi­nen saa ah­taan ky­lä­yh­tei­sön suun­nil­taan, se saa hei­dät muis­ta­maan omat tu­kah­du­te­tut ha­lut ja toi­veet. Ih­mis­ku­va on pi­däk­keet­tö­myy­des­sään hur­ja. Min­ja Kos­ki te­kee au­tent­ti­sen Mar­tan, jos­sa yh­dis­ty­vät li­hal­li­suus ja etee­ri­syys. ” (Helsingin Sanomat / Maria Säkö) Lue koko kritiikki täältä.

”Teatteri Vanhan Jukon taiteellisen johtajan Jussi Sorjasen ohjaama tuore tulkinta Syntisestä laulusta on kauneinta näkemääni Mukkaa. […] …Arttu Kurttila esittää saarnaajaa sellaisella iskevyydellä ja imulla, että haltioituminen ja kääntymys ovat lähellä. […] Syntisen näyttelijät ovat kaiken kaikkiaan esimerkillisen luontevia ja auki. […] Vahinko, jos Mukan vahva uusi tuleminen jää pohjoisessa näkemättä.” (Eeva Kauppinen / Kaleva)

”Marttana Minja Koski on erinomainen. Martta on työteliäs, tunteva ja kaipaava, vaikka kaipauksella ei ole vielä nimeä. Hänessä kiertää nuoren ihmisen kuuma veri, ja halu saa silmät loistamaan. Kun isä-Juhani etsii raivopäissään Oulaa, tytär huutaa tuskaansa niin, että selkäpiitä kylmää.” (Kirkko & Kaupunki / Marja Kuparinen)

Lue koko kritiikki täältä.

++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Seuraa Maa on syntinen laulu -blogia täältä.

++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Timo K. Mukan läpimurtoteos on voimakas tarina rakkauden ja kuoleman pyhästä liitosta.

Siskonrannan kylä elää Lapissa omaa hurmeista elämäänsä. Tanssit muuttuvat tappeluiksi ja uskonmenot orgioiksi, kun itsensä kanssa kamppailevat ihmiset etsivät vapautta ahtaasta elinympäristöstään.

Nuori Mäkelän Martta rakastuu tulisesti lappalaiseen Oula Nahkamaahan. Tuo rakkaus on sitä harvinaista lajia, jonka rinnalla kuolema on pieni ja mitätön asia.

Onko elämä sitä mitä sen piti olla?
Odottaako jossain parempi maailma?
Onko ihminen koskaan oikeasti vapaa?
Onko suurin kaikista sittenkään rakkaus?

“… mie menen taihvaan riemuun, mie uusia maita löyän ja haen ja riemussa kuljen ko enkeli taihvaassa… mie istutan hedelmäpuita … rasvasta maitoa juotan lapsitten suihin… mie lypsän suuria lehmiä ja joiun sielä ko jumala…”

++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Timo K. Mukka (1944–1973) oli lappilainen kirjailija, runoilija ja taidemaalari. Esikoisteos Maa on syntinen laulu sai ilmestyessään vuonna 1964 ristiriitaisen vastaanoton. Valtaosa kritiikeistä suhtautui teoksen rohkeisiin ja hurmoksellisiin seksikuvauksiin joko kielteisesti tai hämmentyneesti. Mukan arvostus alkoi nousta pian hänen kuolemansa jälkeen, mihin vaikutti muun muassa hänen kuolinvuotenaan ensi-iltansa saanut elokuvaversio Maa on syntisestä laulusta. Rauni Mollbergin ohjaus sai kolme Jussi-palkintoa ja yli 700 000 katsojaa.

Esityksen ohjaa Teatteri Vanhan Jukon taiteellinen johtaja Jussi Sorjanen, jonka edellistä ohjausta Kirsikkapuistoa  kriitikko Kirsikka Moring (Teatteri -lehti) kuvaili yhdeksi “kiinnostavimmista näkemistäni tämän vuosituhannen eurooppalaisista Tšehoveista”.

Ensi-ilta Helsingissä 18.10. 2012.

Lahden ensi-ilta Teatteri Vanhassa Jukossa 16.11. 2012.

Rooleissa: Kirsi Asikainen, Minja Koski, Arttu Kurttila, Hannu Salminen ja Sakke Tuominen
Alkuperäinen teos: Timo K. Mukka
Ohjaus ja sovitus: Jussi Sorjanen
Lavastus: Janne Vasama
Äänisuunnittelu: Juho Lukinmaa
Valosuunnittelu: Ilari Siivola
Tuotanto: Teatteri Vanha Juko ja Korjaamo Teatteri

Esitykset Korjaamo Teatterissa 18.10.–26.11.
Esitykset Teatteri Vanhassa Jukossa 16.11.–14.12.

KUVIA